Maailmanympäripurjehtija

Eero Lehtinen

Kommunikaatio, avoimuus, luottamus

Eero Lehtinen on ennakkoluuloton, normeja ja pinttyneitä menetelmiä haastava uudistaja, joka on tottunut kantamaan vastuunsa ja myös oppinut myöntämään virheensä sekä ottamaan niistä opikseen. Lehtinen on analyyttinen taktikko ja peränantamaton kilpailija, joka tarvittaessa johtaa edestä sekä sytyttää joukkueensa omalla sitkeydellään.

Maailmanympäripurjehduksillaan Eero Lehtinen on hankkinut aivan erityistä johtajakokemusta ympäristössä, jossa palaute tulee ilman viiveitä. Elo valtameripursissa liki kahdenkymmenen hengen miehistön kanssa vaatii kaikilta sopeutumista ja itsensä voittamista. Avoin kommunikaatio, toisten huomioiminen ja kunnioittaminen sekä jokaisen tiimin jäsenen vahvuuksien löytäminen ja hyödyntäminen toimivat niin merellä kuin maissakin ja luovat pohjan tiimin kehitykselle. Lehtinen oppi pitkillä maailmanympäripurjehduksilla olemaan nöyrempi ja kuuntelemaan ympärillä olijoitaan paremmin. Menestystä arvioitiin useimmiten purjehdussuorituksena, mutta identtisillä veneillä käydyissä kilpailuissa erot syntyivät sittenkin tiimin rakentamisessa ja sen vahvuuksissa tiukoissa paikoissa.

Kokeneena valtameripurjehtijana ja kipparina Lehtinen on joutunut tekemisiin myös kriisitilanteiden kanssa. Helmikuussa 1990 hän istui 15 muun purjehtijan kanssa kölinsä menettäneen ja ylösalaisin kääntyneen 82-jalkaisen Martela O.F. -veneen pohjan päällä eteläisellä Atlantilla. Kap Horn oli kierretty vain päiviä aikaisemmin ja seuraavana yönä puhalsi 20 m/s myrskytuuli. Tuuriakin tarvittiin, että koko miehistö pelastui. Vain reilua vuotta myöhemmin Lehtinen oli seuraavalla maailmanympäripurjehduksella, kun traaginen tapahtumaketju johti mies yli laidan -tilanteeseen Tyynellämerellä. Lehtisen läheinen ystävä menehtyi, ja tragedia sammutti palon valtameripurjehduksia kohtaan pitkäksi aikaa. 2000-luvulla kipparina maailmanympäripurjehduksilla kipparina toimiessaan Lehtinen ymmärsi turvallisuuden merkityksen paremmin kuin moni kilpakumppaninsa:

"Parasta kriisinhallintaa on ennaltaehkäisevä, kaikki vaaratekijät huolellisesti huomioiva valmistautuminen. Harjoittelu, skenaarioiden läpikäyminen ja vastuun jakaminen sekä roolittaminen toimivat sekä erinomaisina tiimiharjoituksina että parhaana mahdollisena kriisivalmiuden kohottajana. Odottamattoman haverin tapahtuessa ihminen helposti jäätyy ja menee paniikkiin, mutta harjoitellut ja läpikäydyt menetelmät auttavat toimimaan rationaalisesti, johdonmukaisesti ja tehokkaasti."