Benjamin Särkkä: Pelko myy
Vance Packardin “the hidden persuaders” vuodelta 1957 kertoi kuinka valmistajat, poliitikot ja markkinointikoneistot hyödyntävät psykologisia keinoja kuluttajien ohjaamiseen. Nyt reilu 60 vuotta myöhemmin keinovalikoima tuotteiden ja palveluiden myymiseen on kertaluokkaa kattavampi ja tehokkaampi. Kilpailu huomiosta hyökkää suoraan perustarpeisiin ja tarjoaa mekanismit palveluntarjoajille maksimoida aikamme juuri heidän palvelussaan. Netflixin “the social dilemma” avaa algoritmeja, joiden avulla satakunta insinööriä Silicon Valleyssä määrittelee maailmalle normaalin ja loppuu kehotukseen katsoa jonkun kolmesta, juuri minulle räätälöidystä vaihtoehdosta.
Dublinin Trinity Collegen julkaiseman tutkimuksen mukaan älypuhelimet lähettävät dataa valmistajilleen 4,5 minuutin välein, Android noin 20 kertaa enemmän (~2Mt) päivässä kuin iOS (~100kt). Meistä kerättyä telemetriaa hyödynnetään varmasti laitteiden toimintavarmuuden parantamiseen, mutta siitä johdettuja käyttäytymismalleja myös myydään markkinointitarkoituksiin. Mainosten kohdennus ei tule katoamaan, vaikka kolmannen osapuolen keksit selaimista onkin katoamassa. Googlen monopoliasema väylänä kuluttajien saavuttamiseen päinvastoin tulee vahvistumaan tarkemman yksilöinnin perustuessa selaimesta kerättyyn dataan. Mainostajien ymmärrys meidän peloista on siis validoitavissa ja muutokset käytöksessä mitattavissa.
Pelko ei ole pelkästään negatiivinen tunne, osaamme sen hyvin ja moni altistaa itsensä tahallaan tilanteisiin, jossa pääsee pelkäämään. Kauhuelokuvat ja yöllä ikkunaa raapiva oksa on omiaan muistuttamaan meitä mielikuvituksen voimasta syrjäyttää kaikki järjelliset ajatukset, ainakin tilapäisesti. Itsesuojeluvaisto pitää meitä hengissä. Ihmisen jatkuva tasapainoilu mielenkiinnon ja vaaran välillä vie meitä eteenpäin. Pelko myös yhdistää yhteistä vihollista vastaan, ja tuo ihmisiä yhteen. Joukossa on voimaa.
Turvallisuuden myyminen pelolla tarjoaa markkinoille mahdollisuuden maalata tilanteen tarvitsemassaan valossa. Uhkakuva edellä on helppo perustella investoinnin tarvetta, eikä riskiä välttämättä tarvitse konkretisoida. Vääjäämättömän kybertuhon kurkistaessa kulman takaa, sinisenä vilkkuva ledi, tuhansia tai miljoonia maksavassa laatikossa tuntuu sopivan lohdulliselta, vaikka sen toimivuudesta ei varsinaisesti saisikaan takeita. Myyjän vedotessa valtiotason toimijoiden kyvykkyyteen ja järjestäytyneen rikollisuuden yhä paremmin erikoistuneisiin haittaohjelma mutaatioihin, on helppo unohtaa jatkuvat onnistumiset. Otsikoiden huutaessa miljoonia koskevista tietovuodoista, huomio kääntyy pois niistä miljardeista, joiden tiedot on tälläkin hetkellä turvassa.
Markkinointivetoinen todellisuuden tulkitseminen on jättänyt meidät tilanteeseen, jossa huomiomme on ohjattu asioihin, jotka edistävät myyntiä ja mahdollistavat lisääntyneen epävarmuuden. Olemme joko tietoisesti tai tiedostamatta hyväksyneet muiden asettaman narratiivin siitä mitä pelätä, ja miksi. Usein vielä vaatimatta todisteita, tai ymmärtämättä esitettyjen väitteiden luotettavuutta. Turvallisuuden mittaaminen ja kvantifioiminen on kaukana siitä mitä se voisi olla, tai varsinkaan mitä sen pitäisi.
Hyvien mittareiden löytäminen on kuitenkin hankalaa, ja monet potentiaalisesti harhaanjohtavat mallit ovat vakiintuneet, varsinkin yritysten riskienhallintaprosesseissa. Esimerkkinä järjestely asteikkoihin tehtävät kertolaskut: Kriittisyys kertaa Kiireellisyys – kumpikaan ei ole lineaarinen mitta-asteikko, joka tarkoittaa, että laskutehtävän lopputulos ei ole validi, ja parhaimmillaan vain hieman harhaanjohtava. Luottamusvälin ilmoittaminen puuttuu usein täysin, eikä asiantuntijat vaikuttaisi haluavan raottaa verhoa omiin päätöksenteko malleihin. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään salatiede. Ja todellisia uhkia ja niiden todennäköisyyksiä voisi mitata, ja toiminnan ohjaukseen käytettyjen mallejen toimivuus pitäisi varmistaa.
Tietoturva-alalla keskitymme asioiden jatkuvaan parantamiseen ja ongelmien ratkaisemiseen. Tulkitsemme maailmaa sen linssin läpi, jossa kaikki on potentiaalisesti rikki, ja mikään ei täydellisen turvallista. Teesi merenpohjassa makaavasta kassakaapista, ja sen sisällä olevasta kannettavasta tietokoneesta turvallisena, ja senkin epävarmuudesta heijastuu meidän monen puheessa. Toivon, että voisimme siirtyä tästä eteenpäin, puhua turvallisuudesta mahdollistavana voimana, iloita onnistumisista ja tukea toisiamme eteenpäin. Antaa tilaa ajatukselle pelosta primäärinä tunteena, jota voi hallita ja korvata rohkeudella. Tunnistaa kuinka pitkälle olemme tulleet, ja nostaa empiriaan nojaavat toimintamallit mielikuvien ja mainonnan edelle. Vähentää pelko tunteeksi, jolla voimme halutessa viihdyttää itseämme.
Lunastetaan yhdessä se potentiaali mihin tiedän meidän osaamisemme riittävän.
Kirjoittanut kyberturvallisuuden asiantuntija Benjamin Särkkä. Särkkä on tietoturvaan intohimoisesti suhtautuva hakkeri, joka on perustanut pohjoismaiden suurimman tietoturvatapahtuman Disobeyn, esiintynyt suositussa Team Whack TV-Ohjelmassa ja työskentelee hyökkäävän kyberturvan johtajana Fortune 500 yrityksessä. Varaa Benjaminin vaikuttava ja ajatuksia herättävä puheenvuoro kauttamme – ota yhteyttä ja tuo kyberturvan huippuosaaminen tapahtumaasi!
