Written by: Ismo Jokinen

Viime päivät mediassa pyörinyt Audi-kohu on erinomainen esimerkki siitä miten viestinnässä voi asiat mennä pieleen. Tapahtumaketju, irtisanoutumisineen, oli toki tarkkaan ennustettavissa jo Helsingin Sanomien ensimmäisen jutun jälkeen. Oli arvattavissa ettei tällaisia tilanteita varten ollut minkäänlaisia suunnitelmia vaikka vastuullisesti toimivan yrityksen tulisi varautua myös mainekriisiin. Nykyisen, nopean tiedonkulun aikana mainekriisi taitaa olla varmin tapa saada suhteettoman suurta vahinkoa aikaan. Ei parane myöskään unohtaa keskustelupalstojen voimaa, toimittajien kirjoittamien ansiokkaiden juttujen lisäksi eri mediat voivat julkaista kansalaisten ”höyrynpurkauksia” ilman että itse media jäisi niiden oikeellisuudesta tai perusteista kiinni. Keskustelun kulkuun niillä on kuitenkin suuri vaikutus. Nettikommenttien arvo onkin selvästi aikaisemmasta noussut. Esimerkiksi avostettu Helsingin Sanomatkin julkaisi painetussa lehdessään, Audi-kohun yhteydessä, lukijoiden keskustelupalstakommentteja.

Mikä sitten meni pieleen Audi-kohussa? Yksinkertaisesti, kaikki. Jo lähtötilanteessa olisi pitänyt tajuta ilmassa olevat katastrofin ainekset. Nykypäivänä ei voi olettaa, että ns. ”sisäpiirihuumori” jäisi ainoastaan sisäpiirin pariin. Eikä vastuullisessa asemassa olevan henkilön tulisi heittää ”kieli poskessa” juttuja, ellei myös hänen edustamansa yritys ole valmis ottamaan niistä vastuuta. Juttu oli myös annettu julkaistavaksi ilman että haastateltava tai hänen esimiehensä olisivat edes pyytäneet saada lukea jutun etukäteen. Tokikaan lehdellä ei ole velvollisuutta antaa kokonaista juttua luettavaksi, mutta sitaatit kyllä. Ja niistähän katastrofin ainekset olisi jo voinut havaita. Kun sitten sisäpiirille, lue: markkinointiväelle, tarkoitettu lehti päätyikin Hesarin toimittajalle, oli vahinko valmis. Lehti puuttui aivan aiheellisesti kivikautisiin mielipiteisiin ja kohu oli syntynyt. Mutta tässä vaiheessa olisi pitänyt toimia ja nopeasti. Heti Hesarin jutun julkaisupäivän aamuna olisi Kiesin ja hänen esimiehensä pitänyt ottaa ohjat niin hyvin käsiinsä kuin se tässä tilanteessa olisi ollut mahdollista. Olisi pitänyt vähintään laittaa liikkeelle lehdistötiedote anteeksipyyntöineen. Vielä parempi olisi järjestää pienimuotoinen lehdistötilaisuus jossa Esko Kiesi olisi nöyrästi kertonut vitsin menneen pahasti pieleen ja pyytänyt miehekkäästi anteeksi. Nyt piiloutumisesta ja vaikenemisesta jäi sellainen kuva että mielipiteet naisen asemasta olivat aitoja ja edustivat myös Kiesin työnantajan arvoja. Kun kohu vain suureni olisi pitänyt ottaa ”lusikka kauniiseen käteen” ja tehdä anteeksipyyntö julkisesti viimeistään seuraavana päivänä. Mutta ei. Irtisanoutuminen ja pomon antamat puhelinhaastattelut jättivät koko hommasta epäilyttävän maun. Mikä pahinta, koko autoala sai pahan kolauksen tasa-arvoasioissa, Anna-lehdestä puhumattakaan.

Ja sanokaa minun sanoneen, media seuraa nyt Kiesin seuraavia vaiheita, mahdollisesta uudesta työpaikasta alkaen. Näin saattaa jälleen yksi yritys olla leimattu naisvastaiseksi.

—
Ismo Jokinen
Viestintäkouluttaja

» Tillbaka

Namn:

Skriv ordet i bilden nedanför:

» Tillbaka