Written by: Eero Lehtinen

Me suomalaiset olemme eläneet aina jurojen ja hiljaisten miesten maineessa. Naisten mukaantulo urheilun ja liike-elämän vaikuttajiksi ei ole asiaa juurikaan muuttanut. Presidentti Halonen on ”muumimamma” ja Marimekon Paakkanen saa puolestaan kyyneleet virtaamaan myymäläneitiensä poskilla – sen verran kylmää ja suoraviivaista palaute alaisille on.

Ei liene sattumaa, että suomalaiset urheilun huippuhetketkin painottuvat yksilölajeihin. Ainokaista, ruotsalaisvalmentajan johdolla saavutettua jääkiekon maailmanmestaruuttammekin on jouduttu uudelleen lämmittelemään jo 15 vuotta, vaikka kotijäillämme koko ajan kehittyy huippukiekkoilijoita. Jalkapallossa ryömimme kääpiösarjassa ja haaveilemme kenties ikuisesti paikasta MM-lopputurnauksessa. Okoonkin, että pieni joukko suomalaispelaajia on menestynyt Euroopan ammattilaisliigoissa erittäin hienosti.

Nyt meidän kansallisylpeyttämme koetellaan jo melko perusteellisesti, kun lippulaivamme Nokia on sekin alamaissa. Apple on iPhonellaan jyrännyt kännykkämarkkinat uuteen uskoon samalla kun Nokian liikevoittoprosentti on jokseenkin puolittunut. Nyt Nokiaa johtaa kanadalainen Stephen Elop, suomalaisjohtajien aika päättyi ja Nokian johtoryhmän eripuraisuudesta viime vuosien aikana tihkuu koko ajan lisää tietoa.

En jaksa millään uskoa, että me suomalaiset olisimme niin paljon huonompia pallon potkijoita, kiekon liikuttelijoita tai bisnesihmisiä, että meidän tarvitsisi olla polvillamme muun maailman edessä. Mutta tiimityöskentelyssä meillä on huimasti parantamisen varaa ja siltä osin puhutaan jo aivan kulttuurin perusarvoista ja tottumuksista. Meillä on tapana naureskella ruotsalaisten lässytykselle ja heijjaamiselle. Me kritisoimme amerikkalaisia pinnallisina ja meitä huvittaa aasialainen hierarkia ja muodollisuus. Mutta onko meidän harvasanainen jurottaminen ja ”ei kuulu sulle” –ajattelu sitten vienyt meitä kovinkaan pitkälle?

Menestyvän tiimin rakentaminen ja koossa pitäminen kaikissa olosuhteissa on jatkuvaa vuorovaikuttamista, jopa ”lässyttämisen” asteelle. Asioista on puhuttava jo ennen kuin siihen on varsinaista tarvetta, kollegat on saatava puhumaan, koko toimintakulttuurin on muututtava sellaiseksi, että palautetta annetaan jatkuvasti ja joka suuntaan. Palaute on joskus ”kehumista” ja joskus ”kritiikki䔝, usein myös itsekritiikkiä. Kaikkia näitä on uskallettava käyttää, jos tiimi halutaan motivoida huippusuorituksiin ja jos halutaan kehittyä valittujen alojen tai lajien huippujen tasolle tai jopa niiden yläpuolelle.

Henkilöstoä tai tiimiä ei informoida ja motivoida säännollisiillä ja yksisuuntaisilla powerpoint-esityksillä. Eikä edes railakkailla pikkujouluilla tai ”kesälomabonareilla”. Ensin mainittu toiminta on peräisin ”management by perkele” –ajoilta ja jälkimmaisillä vain puudutetaan turhautuneita mieliä ja haaskattuja resursseja. Aikaa vuorovaikutukselle ja keskusteluille on löydettävä ja koko tiimiä on kuultava säännöllisesti. Sitouttaminen ja motivointi tapahtuu sitä kautta, että jokaisen resurssit ovat oikeassa käytössä, kaikki tietävät millä kurssilla ollaan ja millaista ”keli䔝 ja kilpailua on odotettavissa.  Toisin sanoen, mitä tiimiltä kulloinkin odotetaan. Vastuu ja oman työpanoksen arvostus ovat perinteisesti ne tekijät, jotka pitkällä tähtäimellä motivoivat sitoutumaan ja tsemppaamaan.

Keskellä valtamerten myrskyjä on myöhäistä ruveta arvailemaan kuka osaa mitä ja millaista panosta eri miehistön jäseniltä voi odottaa. Oman tiimin tunteminen on avaintekijä, jos halutaan loistaa kipparin roolissa. Toisiinsa luottava ja oman hommansa ylpeydellä osaava miehistö tekee kipparinsa loppujen lopuksi tarpeettomaksi. Mutta ennen sitä on tehtäva paljon tiimin sisäistä työtä ja luotava ilmapiiri ja toimintakulttuuri missä avoin keskustelu ja vuorovaikutus läpi koko organsiaation on itsestäänselvyys.

Muodollisten kynnysten poistaminen organisaation toimintaa uudistettaessa on erittäin suositeltavaa, ympäristöstä riippuen keinoja siihen on paljon. Pukeutumiskoodit ja niiden väljentäminen on yksi tapa poistaa kielteistä herranpelkoa. Oven ei myöskään pidä olla vain auki, se kannattaa ehkä kokonaan poistaa!

Minä –lähtöisen ajattelun ja toiminnan aika on ehdottomasti ohi. On osattava puhua Meistä ja Meille. Niin kauan, ettei Minua edes välttämättä tarvita.

» Back

Name:

Write the word in the image below:

» Back