Written by: Tom Lundberg

Kaupan vihanneshyllyssä näkyi veret seisauttava hintalappu: kotimaiset tomaatit maksoivat yhdeksän euroa kilo. Toivuttuani hämmästyksestä nostin vaakaan armeliaammin viivakoodattuja espanjalaisia lajitovereita. Myöhemmin kotona sydämeen pisti syyllisyyden oka. Olinko toiminut eettisesti oikein?

Kestävä kehitys. Arvotietoisuus. Hyvinvointivaltio. Tietoyhteiskunta. Globalisaatio. Hoitotakuu. Yhteiskuntavastuu. Länsirintamalta ei kuulu mitään uutta, kun poliittinen ja taloudellinen tarkoituksenmukaisuus näyttää keskittyvän sisältöjen sijasta retoriikkaan.

Yritykset ja poliitikot, jotka eivät puheissaan mainitse yhteiskuntavastuuta, navigoivat kohti kalmistoja. Median valitsema fonttikoko valaisee väylän. Välttämättömyydestä kasvaa hyve, kun äänestäjät, asiakkaat ja liiketoimintaketjut kalibroivat arvonsa uusiksi.

Yhteiskuntavastuuta tunnustavat yritykset ylittävät lakisääteiset vaatimukset. Ne ottavat toiminnassaan huomioon taloudellisia, sosiaalisia ja ekologisia vaikutuksia. Möhläykset päätyvät televisioon, lehtien talousuutisiin ja lopulta taseeseen. Kun idea vastuusta unohtuu, YT-neuvottelut käynnistyvät näyttävällä mediajulkisuudella. Sitä saa, mitä pilaa.

Vastuukeskustelun varjossa tuotantolaitoksia suljetaan ja väki tallaa kilometritehtaille. Firman johto esiintyy kameroiden edessä kuin halvassa tositelkkariohjelmassa, vaikka hinta kävisi kalliiksi. Kännykkäboikotit ja ulosmarssit voivat perustua tehtaan sulkemiseen yhtä lailla kuin siihen, että raaka-aineena on käytetty Kongon tinaa tai Sambian kuparia.

Pankinjohtaja sanoo, että yritysten tärkein tehtävä on kantaa vastuuta omistajilleen ja tuottaa tulosta. Monessa paperitehtaassa olisi asiantuntijoiden mukaan pitänyt laittaa lappu luukulle jo kymmenen vuotta sitten. Valtio-omistajan on toisinaan vaikea ymmärtää, ettei vastuulla ole eräpäivää.

Etymologisesti yhteiskuntavastuu kuuluu myös poliitikoille. Hyvinvointijärjestelmän ylläpito ja yli sukupolvien ulottuvia sosiaalisia velvoitteita ei voi lakaista maton alle. Siellä ne muuttuvat pommiksi, jota on turha purkaa uusilla vastuunimikkeillä. Päästökaupassakin hölmöläiset leikkaavat peittoa silmät kiinni.

Yhteiskuntavastuu on pelkkä sana, ennen kuin joku hoksaa piirtää siitä kuvan. Ympäristökomiteat ovat jo luoneet käsitteelle standardeja. ISO 26000 tarjoaa sykemittarin, jolla kontrolloida globaalia pulssia. Sertifioinnin myötä reilu peli alkaa ehkä kannattaa.

Osoittaako kuluttaja yksilötason yhteiskuntavastuuta, kun hän panee pussiin kotimaisten tomaattien sijasta espanjalaisia? Pakkasyössä lakeuksilla hohtavat kasvihuoneet kuormittavat ympäristöä enemmän kuin avomaat etelässä. Jos kauppias ilmoittaisi hinnan lisäksi myös käytetyt kilowatit per tomaatti, valinnat kävisivät yksinkertaisimmiksi. Parempi huominen sijaitsee lompsassa, korvien välissä ja sydämessä.

Tulevaisuus ei tule, se tehdään.

Tom Lundberg

Kirjoittaja on Advisor Finland Pro Oy:n toimitusjohtaja, työyhteisövalmentaja ja kirjailija. (JavaScript must be enabled to view this email address)

» Back

Globalisaatio on ihan jees…

http://riknik.weebly.com/1/post/2010/07/globalization-and-politics.html

Pikkunäppärää viisastelua oli tämä. Mutta missä viipyy se VIISAUS, joka turvaa myös keskituloisille ja jopa hieman sen allekin ansaitseville riittävän hyvänolontunteen kaikkina ikäkausina - myös vanhuudessa ? Vai onko ne viimeiset vuodet yhtä hankalia vaikka olisit miten rikas tahansa, kun tomaatit ei enää oikein sula ja kakkikin tekee niitä takuuvarmoja “Hole in One´ja” putken kautta muovipussiin ?

» Back

Name:

Write the word in the image below:

» Back