{REL[126][writer_speaker]toiRWevBREL}

Tulevaisuuden taivaanrannalle on kohonnut synkkiä pilviä. Tiukkenevan kilpailun lisäksi tulevaisuuttamme ohjaavat globaalit kriisit – kuten ilmasto, energia, talous ja elintarvike. Myös väestön vanheneminen, kaupungistuminen, terrorismi, poliittinen epätasapaino ja vanhentuneet yhteiskuntarakenteet vaikuttavat vahvasti tulevaisuuteemme. Yksikin näistä muutosvoimista olisi riittävä sekoittamaan taloutemme ja yhteiskuntamme puitteet. Vahvasti toisiinsa kytketyt haasteet luovat poikkeuksellisen syvän, globaalin murroksen, jonka vaikutukset näkyvät kaikkialla: taloudessa, yhteiskunnissa, arjessa, arvoissa. Synkkenevät talousluvut, valtioiden velkataakan kasvu, kasvava työttömyys sekä ihmisten pahoinvointi - niin työssä kuin vapaa-ajalla - kertovat murroksen luomaa karua totuutta.

Ymmärrämmekö meneillään olevan murroksen luonnetta ja syvyyttä? Monien mielestä murros on suurin yli 100 vuoteen, rohkeimmat näkijät väittävät jopa yli 400 vuoteen. Ei ihme, että murrosta kutsutaankin osuvasti teollisen ajattelun hautausmaaksi.

Tulevaisuuden ei kuitenkaan tarvitse näyttäytyä ainoastaan synkkänä ja uhkaavana. Siinä piilee myös vahva menestymisen mahdollisuus. Murroksessa menestymisessä olennaista on kokonaisuuden näkeminen niin nykyhetken kuin tulevaisuudenkin osalta. On uskallettava katsoa laajemmin ja pitemmälle horisonttiin sekä murtautua ulos perinteisistä uskomuksista, ajattelukehikoista ja toimintalogiikasta. Tulevaisuuden menestyjät katsovatkin murrosta uudenlaisin linssein. Historiasta tiedämme, että syvät murrosajat ovat tuoneet paitsi suuria ongelmia myös isoja mahdollisuuksia niin yksilö-, organisaatio- kuin yhteiskuntatasolla. Uskon, että näin on nytkin. Näemmekö murroksen tuomia suuria mahdollisuuksia?

Mistä tulevaisuuden mahdollisuudet löytyvät?

Meneillään olevan murroksen todellista luonnetta on vaikea tunnistaa, jos näkökulmamme on rajoittunut. Uusi talouskasvu on haasteellinen, joidenkin asiantuntijoiden mukaan jopa mahdoton, aikaansaada elleivät talouden ja yhteiskunnan arvot, periaatteet sekä toimintalogiikka muutu ratkaisevasti. Teollisen aikakauden ajattelun keskiössä on ollut materiaalinen tavaratuotanto. Tulevaisuuden vaurauden ja hyvinvoinnin uskotaan nousevan aineettomasta, luovasta verkostotaloudesta ja palveluista. Sen päätuotannontekijä on korviemme välissä sijaitseva henkinen pääoma, jonka tuottavuuden mittaamiseen eivät sovellu nykyiset tehokkuusmittarit.

Murroksen haasteet pakottavatkin organisaatiot vastaamaan samanaikaisesti kahteen hyvin erilaiseen kilpailuhaasteeseen: tehokkuuteen ja innovatiivisuuteen. Kustannustehokkuutta korostavassa toimintastrategiassa kilpailukykyä parannetaan perinteisten (usein teollisen)  lainalaisuuksien pohjalta usein pienin askelin Sen johtava mantra on: työt tehdään oikein: paremmin, nopeammin ja halvemmalla. Tämä strategiapolku (nk. vaurauden vapauttamien) takaa hetkellistä kilpailukykyä. Pitemmällä tähtäimellä se johtaa usein liian pitkälle viedyn tehokkuuden sokaisemana kilpailuaseman menetykseen. Vaivalla vuosien myötä kehittynyt osaamispääoma häviää lyhyen tähtäimen tulostavoitteiden kiihkossa.

Innovaatioita korostavassa, nk. vaurauden luomisstrategiassa, tavoitteena on luoda pitkällä aikajänteellä uudenlaisen menestyksen perusta. Innovaatiostrategiapolulla kilpailua käydään uusien (usein ei-teollisen) lainalaisuuksien pohjalta. Siinä korostuvat uudet markkinat, liiketoimintakonseptit, sekä radikaalit ja systeemiset innovaatiot. Tällä strategiapolulla kyseenalaistetaan myös se ”tehdäänkö organisaatiossa oikeita asioita”. Tieto on siinä keskeinen tuotannon raaka-aine, ja avoimet, luottamukseen perustuvat ihmisverkostot innovaatioiden tehdasmiljöö. Tämä strategiapolku muuttaa usein koko bisnesekosysteemiä sekä teollisuus- ja toimialan kilpailun perustaa. Tulevaisuuden tiennäyttäjät uskovat murroksessa vahvasti innovaatioihin perustuvaan strategiapolkuun.

Mistä syntyy tulevaisuuden radikaalit innovaatiot?

Tulevaisuuden haasteet ovat nyt niin suuria, että perinteinen teollisen ajan korostama rationaalinen ajattelutapa ei enää takaa riittävää menestystä. Kaikilla aloilla tarvitaan nyt innovatiivisuutta, kykyä luoda uutta vaurautta – aivan uusia, radikaaleja innovaatioita. Mutta mistä, miten ja kenen toimesta nämä radikaalit innovaatiot syntyvät? Mitä se edellyttää yksilöiltä, organisaatiolta ja yhteiskunnilta?

Kasvava paine radikaalien innovaatioiden luomiselle kyseenalaistaa perinteiset ajattelu- ja ratkaisumallit. Kun tulevaisuuteen johtava tie on riittävän sumuinen – epävarmuus, haasteiden määrä ja kompleksisuus, muutosnopeus, ristiriitaisuudet - silloin on löydettävä uusia keinoja innovaatioiden tuottamiseen. On ymmärrettävä paremmin innovaatioiden luomisprosessia ideasta tuottaviin tuotteisiin ja kyettävä astumaan normaalin, rationaalisen päättelyn ulkopuolelle - intuition maailmaan. Kuinka hyvin ymmärrämme tätä innovaatioiden perustana olevan luovuuden prosessia? Uskommeko edelleen, että uusien tuotteiden luomisen etuoikeus on yritysten tutkimus- ja tuotekehitysosastoilla ja vain tietyntyyppiset ihmiset voivat olla innovaattoreita? Tulevaisuuden menestyjät eivät usko enää näin.

Innovatiivisuus ei kumpua käskemällä

Katselen tätä kirjoittaessani edessäni avautuvaa kaunista keski-suomalaista järvimaisemaa kesämökkini terassilta. Rasva tyyni järven pinta ja lähes pilvetön taivas luovat seesteisen tunnelman. Tuntuu kuin aika olisi seisahtanut. Kiire ja kaupungin hälinä ovat kaukana. On vain tämä hetki. Mieli on rauhoittunut ja ajattelun koneisto saa levätä.

Juuri tällaisina hetkinä olen usein kokenut uusien oivallusten syntymisen niin tieteenteossa kuin innovaatioiden etsinnässä. Muita suotuisia hetkiä uusille ideoille ovat olleet aamuiset heräämiset sekä illalla juuri ennen nukahtamista. Ilmeisesti rationaalinen ajattelu ja informaatiokaaosta suoltava ajattelukoneistoni on silloin onnistuttu lukitsemaan pois päältä – häiritsemästä todellista ideoiden työstämistä. Paradoksaalista on se, ettei juuri koskaan, uusia loistoideoita ole syntynyt nk. normaalissa työympäristössä. Työn paineet -  puhelimen pirinä, avokonttorin rauhattomuus, hektinen palaverista toiseen läähättäminen, jatkuva äänisaastemelu tai esimiehen tulosodotukset – ovat pitäneet osaltaan huolta siitä, että ainakaan uusia radikaaleja oivalluksia ei ole päässyt tunkeutumaan loogisen ajattelumuurini lävitse. Olisiko aika remontoida mielikuvamme ”tuottavasta” tulevaisuuden työympäristöstä, jos todelliset ideat syntyvät useimmiten vapaa-ajallamme? Millainen työympäristö ja johtamiskulttuuri voisivat avata työntekijöissä piilevät luovuudenlähteet, jotka nyt pulppuavat esiin mm. monissa karaokeilloissa? 

Näyttää yhä vahvemmin siltä, että hyvät oivallukset eivät synny koskaan käskien. Ne tulevat yllättäen, kutsumatta, juuri kun niitä vähiten on odottanut. Silloin kun mieli on rentoutunut, tyhjä, ajatukseton, ilman ponnistelua. Vailla näytön pakkoa. Oivallukselle on ollut myös ominaista se, että ne eivät tunnu olevan minkään rationaalisen järkeilyn tai systemaattisen analyysin tuotoksia. Korkea koulutuspohja tai viimeisien päälle viritetty informaatiotankkaus ei näytä takaavaan odotettua ideavirtaa – toki taustalla nekin varmaan vaikuttavat. Työuupumuksen partaalla hoippuvat työntekijät ovat harvoin kyenneet luomaan suuria ideoita. Hyvä että jaksavat päivästä toiseen. Useimmat hienot oivallukset putkahtavatkin esiin jostain sisimmästämme, vielä melko tuntemattoman prosessin – intuition - kautta.

Historian suuret tieteilijät, taiteilijat ja innovaattorit ovat korostaneet saavutuksissaan intuition merkitystä. Intuition viisauteen ovat luottaneet myös monet arvostetut yritysjohtajat. On korkea aika kyseenalaistaa rationaalisen ajattelun ehdoton valta-asema sekä ylimitoitettu kustannustehokkuutta korostava johtaminen. On aika astua uuteen innovaatioiden aikakauteen. Onnistuakseen se vaatii meiltä uudenlaista ajattelua, ihmis- ja luontokäsitystä sekä niitä tukevaa johtamis- ja toimintalogiikkaa, jotka kaikki vahvistavat luovuuden edellyttämää luottamuksen ilmapiiriä.

Meneillään oleva murros on suuri uhka ja mahdollisuus myös Suomelle. Murros on syvempi kuin moni uskookaan ja se koskettaa kaikkia meitä. Voittajina selviytyvät ne, jotka uskaltavat ja osaavat uudistua ensimmäisten joukossa. Joilla on oikea näkökulma ja oikeat linssit murroksen mahdollisuuksien löytymiseen. Joku maa on aina toiminut tiennäyttäjänä aikaisemmissa suurissa yhteiskunnallisissa uudistuksissa. Voisiko suomalainen talouselämä ja yhteiskunta, ja ennen kaikkea sen yksilöt – toimia luovuutta tukevan luottamuksen ilmapiiriä vahvistavina tiennäyttäjinä tämän väistämättömän murroksen tuomissa uudistuksissa. Pienuudesta on tässä tilanteessa vain hyötyä. Mutta löytyykö meiltä rohkeutta edelläkävijyyteen?

Tulevaisuusterveisin Kaisa Kautto-Koivula
Fil.tri, tekn.lis, dosentti
(JavaScript must be enabled to view this email address)
http://www.mindgardenia.fi

» Back

Name:

Write the word in the image below:

» Back