Written by: Maria Veitola

Vieressäni takavasemmalla pariisilaisella joogasalilla venytteli kaunis nainen. Iältään reilut viisikymmentä, luulen. Huolellisesti leikattu lyhyt tukka, uljas ryhti. Katsoin hänen olemustaan iloiten. Kesken joogatunnin kuulin jonkun takaani puhuvan opettajalle pienen tytön söpöstelyäänellä. Miten pikkulapsi oli päässyt joogatunnille? Oli pakko kääntyä katsomaan.

Apua, söpöstelijä olikin tuo uljas aikuinen nainen, joka lässytti keikistellen miesopettajallemme. Naisen upean ulkomuodon aiheuttama ihailuni oli hetkessä tiessään. Ällöttävää. Pateettista. Tyhmää. Ja niin tyypillistä naiskäytöstä. Kuulin naisen myöhemmin puhuvan samalla äänellä pukuhuoneessa miesystävälleen. Muille naisille hän puhui hiukan normaalimmin, ehkä.

Olen itsekin syyllistynyt söpöstelypuheeseen. Muistan kun monta vuotta sitten sain radio-ohjelmastani palautetta tuottajaltani: ”Muuten oikein hyvä, mutta unohda se babydoll -puhetapa, joka välillä iskee päälle.”

Vaikka palaute ärsytti, tajusin heti mistä oli kyse. Olin kuunnellut omia ohjelmiani ja tiesin, että minulla oli tapana puhua erityisen söpösti ja pehmeästi, jopa lässyttäen varsinkin epävarmana, väsyneenä ja silloin, kun halusin olla kuuntelijoiden mielestä erityisen miellyttävä. Skarppasin ja karsin typerän tapani.

Ohoi naiset, ei kenenkään tarvitse eikä kannata kuulostaa Playboy Bunnyltä. Varsinkaan jos jooga ja aitous kiinnostaa enemmän, kuin silikonitissit ja maksullinen seksi.

» Back

Name:

Write the word in the image below:

» Back